Kun ihminen alkoi hallita taivaan avaruutta, hän pyrki aina parantamaan lentokoneita niin paljon kuin mahdollista, tekemään niistä luotettavampia, nopeampia ja tilavampia. Yksi ihmiskunnan edistyneimmistä keksinnöistä tähän suuntaan on yliäänilentokone. Mutta valitettavasti suurin osa kehityshankkeista on harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta suljettu tai parhaillaan projektivaiheessa. Yksi tällainen projekti on Tu-244-yliäänilentokone, josta keskustelemme alla.
ääntä nopeampi
Mutta ennen kuin alamme puhua suoraan Tu-244:stä, tehdään lyhyt poikkeama ihmiskunnan äänennopeuden voittamisen historiaan, koska tämä lentokone on suoraa jatkoa tieteelliselle kehitykselle tähän suuntaan.
Toinen maailmansota antoi merkittävän sysäyksen ilmailun kehitykselle. Silloin ilmestyi todellisia suihkumoottoreilla varustettuja lentokoneita, jotka pystyivät saavuttamaan suurempia nopeuksia kuin ruuvimoottorit. Viime vuosisadan 40-luvun toisesta puoliskosta lähtien niitä on otettu aktiivisesti käyttöön sekä sotilas- että siviili-ilmailussa.
Seuraava tehtävä oli maksimoidalentokoneen nopeus. Jos yliäänieston saavuttaminen ei ollut vaikeaa, yksinkertaisesti lisäämällä moottoreiden tehoa, niin sen voittaminen oli merkittävä ongelma, koska aerodynamiikan lait muuttuvat sellaisilla nopeuksilla.
Ensimmäinen voitto kilpailussa äänen kanssa saavutettiin kuitenkin jo vuonna 1947 amerikkalaisella kokeellisella lentokoneella, mutta yliääniteknologioiden massakäyttö alkoi vasta 50-luvun lopulla - 1900-luvun 60-luvun alussa sotilasilmailussa. Tuotantomalleja, kuten MiG-19, Pohjois-Amerikan A-5 Vigilante, Convair F-102 Delta Dagger ja monet muut ilmestyivät.
Matkustajien yliäänilento
Mutta siviili-ilmailu on niin epäonnista. Ensimmäinen yliäänilentokone ilmestyi vasta 60-luvun lopulla. Ja tähän mennessä on luotu vain kaksi sarjamallia - Neuvostoliiton Tu-144 ja ranskalais-brittiläinen Concorde. Nämä olivat tyypillisiä pitkän matkan lentokoneita. Tu-144 oli käytössä vuosina 1975-1978 ja Concorde 1976-2003. Tällä hetkellä matkustajalentoliikenteessä ei siis käytetä yhtään yliäänilentokonetta.
Super- ja hypersonic-lentokoneiden rakentamiseen tähtääviä hankkeita oli monia, mutta osa niistä lopulta lopetettiin (Douglas 2229, Super-Caravelle, T-4 jne.), kun taas toisten toteutus kesti pitkään. äärettömän pitkään (Reaction Engines A2, SpaceLiner, Next Generation Supersonic Transport). Tu-244-lentokonehanke kuuluu myös jälkimmäiseen.
Aloita kehitys
Lentokoneprojekti, jokajonka piti korvata Tu-144, Tupolev Design Bureau lanseerattiin jo Neuvostoliiton aikana, viime vuosisadan 70-luvun alussa. Uutta matkustajakonetta suunnitellessaan suunnittelijat käyttivät sen edeltäjän Concorden kehitystä sekä työhön osallistuneiden amerikkalaisten kollegoiden materiaaleja. Kaikki kehitystyöt toteutettiin Aleksei Andrejevitš Tupolevin johdolla.
Vuonna 1973 suunniteltu lentokone sai nimen Tu-244.
Projektin tavoitteet
Tämän projektin päätavoitteena oli luoda todella kilpailukykyinen yliäänilentokone verrattuna aliäänilentokoneisiin. Edellisen lähes ainoa etu jälkimmäiseen verrattuna oli nopeuden nousu. Kaikissa muissa suhteissa yliäänilentokoneita päihittivät hitaammat kilpailijansa. Matkustajakuljetus niillä ei yksinkertaisesti kannattanut taloudellisesti. Lisäksi niillä lentäminen oli vaarallisempaa kuin yksinkertaisilla suihkukoneilla. Jälkimmäisestä tekijästä tuli muuten virallinen syy, miksi ensimmäisen Tu-144-yliäänikoneen toiminta lopetettiin vain muutama kuukausi sen alkamisen jälkeen.
Näin ollen juuri näiden ongelmien ratkaisu esitettiin Tu-244:n kehittäjille. Lentokoneen oli oltava luotettava, nopea, mutta samalla sen matkustajien kuljettamiseen tarkoitetun toiminnan oli oltava taloudellisesti kannattavaa.
Tekniset tiedot
Tu - 244 -lentokoneen lopullisessa mallissa, joka hyväksyttiin kehitettäviksi, piti sisältää seuraavat tekniset jakäyttöominaisuudet.
Lentokoneen miehistöön kuului kolme henkilöä. Matkustajan matkustamokapasiteetti oli 300. Totta, projektin lopullisessa versiossa se jouduttiin vähentämään 254 henkilöön, mutta joka tapauksessa se oli paljon enemmän kuin Tu-154, johon mahtui vain 150 matkustajaa.
Suunniteltu matkalentonopeus oli 2,175 tuhatta km/h, mikä oli kaksi kertaa äänen nopeus. Vertailun vuoksi sama indikaattori Tu-144:llä oli 2 300 tuhatta km/h ja Concordella - 2 125 tuhatta km/h. Toisin sanoen konetta suunniteltiin valmistavan hieman edeltäjäänsä hitaammin, mutta tästä johtuen se lisäisi merkittävästi sen kapasiteettia, minkä piti tuoda taloudellista hyötyä matkustajaliikenteestä. Propulsio saatiin neljällä turbopuhallinmoottorilla. Uuden koneen lentosäteen piti olla 7500-9200 km. Kantavuus - 300 tonnia.
Matkakoneen piti olla 88 m pitkä, 15 m korkea, siipien kärkiväli 45 m ja työpinta-ala 965 m2.
Tärkein ulkoinen ero uuden lentokoneen ja Tu-144:n välillä oli muutos nokan suunnittelussa.
Jatkuva kehitys
Toisen sukupolven yliäänilentokoneen Tu-244 rakentamisprojekti kesti melko pitkään, ja siihen tehtiin useita merkittäviä muutoksia. Siitä huolimatta, jopa Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen, Tupolev-suunnittelutoimisto ei lopettanut kehitystä tähän suuntaan. Esimerkiksi jo vuonna 1993 Ranskan lentonäyttelyssä annettiin yksityiskohtaista tietoa kehityksestä. Kuitenkin,maan taloudellinen tilanne 90-luvulla ei voinut muuta kuin vaikuttaa hankkeen kohtaloon. Itse asiassa hänen kohtalonsa roikkui ilmassa, vaikka suunnittelutyö jatkui, eikä sen sulkemisesta ollut virallista ilmoitusta. Juuri tähän aikaan amerikkalaiset asiantuntijat alkoivat liittyä aktiivisesti projektiin, vaikka heihin otettiin yhteyttä jo Neuvostoliiton aikana.
Jotta jatkaa tutkimusta toisen sukupolven yliäänilentokoneiden luomisesta, vuonna 1993 kaksi Tu-144-lentokonetta muutettiin lentäväksi laboratorioksi.
Suljetaanko vai jäädytetään?
Kun taustalla on meneillään oleva kehitys ja lausunnot, joiden mukaan vuoteen 2025 mennessä TU-244-lentokoneita otetaan siviili-ilmailun käyttöön 100 yksikön määrällä, tämän hankkeen puuttuminen v altion ilmailun kehittämisohjelmasta vuodelle 2013 -2025, joka hyväksyttiin vuonna 2012. On sanottava, että tästä ohjelmasta puuttui myös joukko muita merkittäviä kehityssuuntia, joita pidettiin siihen asti lupaavina lentokoneteollisuudessa, esimerkiksi Tu-444-yliäänilentokone.
Tämä tosiasia voi viitata siihen, että Tu-244-projekti joko suljettiin lopullisesti tai jäädytettiin määräämättömäksi ajaksi. Jälkimmäisessä tapauksessa näiden yliäänikoneiden vapauttaminen on mahdollista vasta paljon myöhemmin kuin vuonna 2025. Asiasta ei kuitenkaan ole annettu virallisia selvennyksiä, mikä jättää melko laajan kentän erilaisille tulkinnoille.
Näkymät
Kaikki edellä mainitut huomioon ottaen voimme sanoa, että Tu-244-projekti leijuu tällä hetkellä ainakin ilmassa ja mahdollisesti jopa suljettu. Virallista ilmoitusta projektin kohtalosta ei ole vielä julkaistu. Myöskään syitä, miksi se keskeytettiin tai suljettiin pysyvästi, ei kerrota. Vaikka voidaan olettaa, että ne voivat johtua julkisten varojen puutteesta tällaisten kehityshankkeiden rahoittamiseen, hankkeen taloudellisesta kannattamattomuudesta tai siitä, että 30 vuoden kuluttua se voi yksinkertaisesti vanhentua, ja nyt lupaavammat tehtävät ovat asialistalla. On kuitenkin täysin mahdollista, että kaikki kolme tekijää vaikuttavat samanaikaisesti.
Vuonna 2014 tiedotusvälineet spekuloivat projektin jatkamisesta, mutta toistaiseksi he eivät ole saaneet virallista vahvistusta eikä myöskään kieltoja.
On huomattava, että toisen sukupolven yliäänilentokoneiden ulkomaiset kehitystyöt eivät ole vielä päässeet maaliin, ja monien toteuttaminen on iso kysymys.
Samaan aikaan, vaikka v altuutetuilta henkilöiltä ei ole virallista lausuntoa, Tu-244-lentokoneen projektia ei kannata lopettaa kokonaan.