Mihin useimmat turistit ja yksinkertaisesti uteliaat ihmiset yhdistävät Pariisin? Tietenkin maailmankuululla Eiffel-tornilla, joka on useiden vuosisatojen ajan houkutellut uteliaita ja hämmästyttänyt asiantuntevia. Tornin historia on mielenkiintoinen ja epätavallinen, kuten minkä tahansa kuuluisan maailmankulttuurin mestariteoksen historia.
Vuonna 1889 oli tarkoitus järjestää teollisuuden saavutusten näyttely. Isäntäkaupungiksi valittiin Pariisi. Näyttely järjestettiin kahdestoista kertaa ja toistuvasti tieteen ja teknologian alan löytöille omistettuna. Pariisin olisi vieraanvaraisena isäntänä pariisilaisten mukaan pitänyt tarjota maailmalle hämmästyttävin saavutus.
Hankekilpailu julkaistiin eri puolilla Ranskaa, joista yhdestä piti tulla paitsi kaupungin tunnusmerkki, myös itse näyttelyn symboli. Maan parhaat arkkitehdit esittelivät luonnoksensa korkealle tuomaristolle. Pitkien keskustelujen jälkeen etusijalle annettiin Gustav Eiffelin, jo silloin kuuluisan ranskalaisen arkkitehdin, idea. Hän ehdotti v altavan metallirakenteen rakentamista aivan pääkaupungin keskustaan, joka koottaisiin yksittäisistä tornin muotoisista pyramidielementeistä, javahvalle perustalle. Hanke on liian kunnianhimoinen, ei vain 1800-luvulle. Rakentamisen jälkeen Eiffel-tornin korkeus oli yli 300 metriä.
Tornin rakentaminen oli suurenmoinen tapahtuma, jolla ei ole analogeja. Vaikeudet havaittiin välittömästi. Ensinnäkin tämä on tornin kyky kestää päivittäisiä tuulikuormia, perustan vakaus, maaperän rakenne, elementtien kokoaminen ja nostaminen korkeuteen - kaikki mitä ei ole tehty ennen, eikä vain rakentajilla, mutta myös insinööreillä itsellään ei ollut kokemusta sellaisista toiminnoista. Lisäksi melkein heti hankkeen hyväksymisen jälkeen satoi närkästynyt arvio pariisilaisista, jotka uskoivat, että tällaista rumaa yhdestä metallista valmistettua rakennetta ei voitu yhdistää pääkaupungin historiallisiin nähtävyyksiin. Protesteista huolimatta työ alkoi.
Tornin rakentaminen aloitettiin tammikuussa 1887. Seinen vasen ranta valittiin rakennuksen rakennuspaikaksi. Rakenteen vaikein osa oli perustus. Sen valmistelu ja pystyttäminen kesti puolitoista vuotta, kun taas itse rakenne koottiin lähes kahdeksassa kuukaudessa. Hieman yli kaksi vuotta myöhemmin Eiffel-torni ilmestyi pariisilaisten ja kaupungin vierailijoiden silmien eteen.
Eiffel-tornin korkeus oli yli kolmesataa metriä, mikä on kaksinkertainen sen ajan maailmanennätyksen h altijoihin verrattuna, kuuluisan Cheopsin pyramidin, Ulmin katedraalin ja Kölnin katedraalin korkeus. Eiffel pystyi laskemaan tarkasti jokaisen rakennusvaiheen, miettimään yksityiskohtaisesti kunkin prosessin toteutusta. Ensimmäistä kertaa rakennuskäytännössä maaperän ja sen kerrosten ominaisuudet otettiin huomioon ennen perustusten tekoa, jota varten tehtiin tieteellistä tutkimusta. Pohja rakennettiin viimeisintä teknologiaa käyttäen paineilmalla. Tornin asentoa oli säädettävä jatkuvasti, tätä varten nostimet asennettiin kukin 800 tonnin nostovoimalla.
Innovaatio oli Eiffel-tornin korkeus. Koska tällaisten mittojen rakenteita ei aiemmin valmistettu, oli tarpeen ratkaista elementtien nosto- ja kiinnityskysymys. Arkkitehdin suunnittelemassa Eiffel-tornissa oletetaan olevan kolme kerrosta. Ensimmäisen kerroksen korkeus oli 58 metriä - yksinkertainen tehtävä erityisillä nostureilla ja vinsseillä. Toisen kerroksen rakentamisessa saattoi syntyä vaikeuksia, koska se asennettiin 116 metrin korkeuteen maanpinnasta. Erityisesti näihin tarkoituksiin insinööri kehitti erityisiä korkealla toimivia nostureita. Nosturit nostivat erikoistasoja kiskoille.
Kolmas kerros on 180 metriä korkea ja 16 metriä halkaisij altaan pyramidi, joka koottiin paikan päällä. Ottaen huomioon, että Eiffel-tornin korkeus tällä osuudella on yli 120 metriä, tämä oli teknisesti vaikeaa tehdä. Erityisesti näihin tarkoituksiin käytettiin kiinnitystelineitä, joissa työntekijät sijaitsivat.
Yllättäen Eiffel suunnitteli projektin niin perusteellisesti, ettei sitä koskaan tarkistettu. Laskelmissa on otettu huomioon kaikki, myös suurin mahdollinen kuormitus, jonka rakenne kestää. Kaikki rakenteelliset yksityiskohdat koneistettiin insinöörin omassa tehtaassa ja ne tehtiin sisällemillimetriä.
Tornin virallinen avajaispäivä on 31. maaliskuuta 1889. Siitä on tullut todellinen mestariteos. Kyky kiivetä ylös ja katsoa kaupunkia teki siitä onnistuneen kaupallisen hankkeen ei vain 1800-luvulla, vaan myös nykyään, ja luojan nimi on ikuisesti ikuistettu historian kronikoihin.
