Marienburgin linna: sijainti, valokuva, historia

2024 Kirjoittaja: Harold Hamphrey | [email protected]. Viimeksi muokattu: 2023-12-17 10:13

Jos rakastat antiikin aikaa ja olet kiinnostunut ainutlaatuisista arkkitehtonisista rakenteista, sinun kannattaa ehdottomasti mennä puolalaiseen Malborkin kaupunkiin - missä Marienburgin linna sijaitsee. Se tunnetaan maailman suurimpana keskiaikaisena tiililinnana. Tämä ristiretkeläisten linnoitus on noussut kukkulalla lähellä Nogat-jokea yli kahdeksan vuosisadan ajan. Tällä hetkellä linna on yksi Puolan turistikarttojen tärkeimmistä nähtävyyksistä. Se on Unescon maailmanperintökohde.

Marienburgin linna

Linnan historia on laaja ja sitä on kuvattu monissa historiallisen kirjallisuuden osissa. Artikkelissa yritämme vain koskettaa tämän ainutlaatuisen rakenteen vuosisatoja vanhaa historiaa, tutustua näyttelyiden muinaiseen elämään sekä teutonien ase- ja panssarikokoelmaan.

Malborkin kaupunki sijaitsee 80 kilometriä Venäjän raj alta ja hiemanyli 130 kilometriä erottaa sen Kaliningradista. Siksi retkiä linnaan ei ole vaikea tehdä edes omalla autolla. Turisteille on tarjolla parkkipaikka autoille, hyvä ravintola ja suuri Zamek-hotelli, joka sijaitsee rakennuksessa, joka toimi ristiretkeläisten sairaalana. Näkymä kunnostetusta Marienburgin linnasta Puolassa näkyy yllä olevassa kuvassa.

Ovi menneisyyteen

Marienburgin linnakokonaisuus kattaa yli 20 hehtaarin alueen ja koostuu kolmesta linnasta - ala-, keski- ja ylälinnasta. Teutonisen ritarikunnan ristiretkeläiset valitsivat linnan rakentamiseen paikan Veikselin kape alta niemima alta. Suoinen maasto, joki ja pienet kukkulat sopivat ihanteellisesti linnoitukseksi, jonka piti toimia puolustusrakenteena. Ensimmäinen tiili linnan perustukseen muurattiin XIII vuosisadan 70-luvulla. Rakentaminen kesti 1400-luvun puoliväliin asti.

Marienburgin linnan ensimmäiset rakennetut tilat olivat Saksalaisen ritarikunnan mestarin käytössä. Rakenne ei käytännössä eronnut noiden vuosien puolustusrakenteista. Vuonna 1309 Venetsian suurmestarien asuinpaikka siirrettiin linnaan. Siitä lähtien linnan rakenteiden laajentaminen ja jälleenrakentaminen on jatkunut.

Kapelista tuli ritarikunnan pääkatedraali, ja täällä heitettiin silta Nogat-joen yli. Se ei ole säilynyt tähän päivään asti. Vanha rakennus tuli tunnetuksi Ylälinnana, ja paikalle, jossa oli asutusta, alettiin rakentaa Keski- (keski-)linnaa, jossa oli suuri ruokasali. 20 vuoden ajan, vuodesta 1330 alkaen, rakennettiin Alalinnaa, jokaympäröi toinen muuri ja suojaava vallihauta, täytetty tarvittaessa vedellä.

Linnan labyrintit

Linnan alaosa oli varattu ulkorakennuksille, työpajoille, varastoille, tallille. Siellä oli myös ristiretkeläisten sairaala ja leipomo. Päästäkseen linnan keskiosaan piti kulkea laskusillan läpi, joka sijaitsi vallihautalla. Keskilinnan monoliittisiin muureihin rakennettiin porsaanreikäikkunat ja seinän kulkukäytävät peitettiin vihollisen nuolilta suojaavilla visiirillä. Tämän rakennuksen sisäpihan sisäänkäynti on suljettu viidellä tammiportilla, joissa on tangot.

Linnan rakennukset, jotka sijaitsevat kehän varrella, ottivat vastaan korkea-arvoisia vieraita. Tässä olivat ritarikunnan suurmestarin huoneet. Tämän linnan tiloissa sijaitsi myös juhlahuoneita, suuret ruokasalit (refektorit), jotka oli koristeltu uskonnollisilla maalauksilla. Kooltaan silmiinpistävällä pihalla järjestettiin ritariturnauksia ristiretkeläisten keskuudessa.

Häät pidettiin Pyhän Helenan kappelissa. Tässä Marienburgin linnakompleksin ainoassa linnoituksen tilat lämmitettiin "hypocastum"-tekniikalla - kellarissa sijaitsevien punakuumien lohkareiden avulla. Sieltä ilma pääsi kanavajärjestelmän kautta erityisten aukkojen kautta halleihin. Yhteydenpito Keski- ja Ylälinnan välillä toteutettiin laskusillalla, joka riippui toisen vallihauta.

Palkasotureiden pettäminen

Linnakompleksin suojelemiseksi Saksalainen ritarikunta palkkasi tšekkiläisiä sotilaita – hussilaisia, joita pidettiin tuohon aikaanparhaat soturit. 1400-luvulla monien Euroopan ruhtinaskuntien joukossa oli tapana palkata kaupunkien ja linnoitusten vartijoita. Palkkasotilaiden armeijan ylläpitoon käytettiin suuria summia. Vuonna 1455 kaksikymmentä kaupunkia huomasi olevansa ilman rahaa kassasta. Malbork oli yksi heistä.

Ansionsa menettäneet palkkasoturit luovuttivat petollisesti Marierburgin linnan ja avasivat sen portit kuningas Casimir IV:n Puolan armeijan edessä. Itse asiassa palkkasoturit myivät rakennuksen Puolan kuninkaalle, joka maksoi heille 665 kiloa kultaa. Malborkin (Marienburgin) kaupungin kukistuessa Saksalaisen ritarikunnan suuruus päättyi. Kasimir IV astui linnaan voitokkaasti vuonna 1457.

Muiden tapahtumien kronologia

Vuonna 1466 kaupungista tuli osa Preussia, ja linnasta tuli yksi Puolan kuninkaallisista asunnoista. Kolme vuosisataa myöhemmin, vuonna 1772, Puola jaettiin ensimmäisen kerran. Marienburg vetäytyy Preussin länsiosaan, ja linnaa käytetään Preussin armeijan kasarmina ja varastotiloina.

Vuonna 1794 preussilainen arkkitehti sai tehtäväkseen tutkia linnan rakenteellisesti voidakseen tehdä päätöksen sen tulevasta käytöstä tai täydellisestä purkamisesta. Arkkitehdin poika Friedrich Gilly teki luonnoksia kaiverruksista linnasta ja sen arkkitehtuurista. Juuri nämä kaiverrukset mahdollistivat linnan "uudelleenluomisen" ja saksalaisen ritarin historian esittelemisen Preussin yleisölle.

Jälleenrakennus alkoi vuoden 1816 jälkeen ja jatkui vaihtelevalla intensiteetillä toisen maailmansodan puhkeamiseen saakka. Toisen maailmansodan aikana linna tuhoutui enemmän kuin kahdeksan edellisen vuosisadan aikana. NiinMarienburgin linna näytti (kuva alla) vuonna 1945. Se rakennettiin myöhemmin uudelleen.

Linna tänään

Linnan nykyinen ulkonäkö ei eroa satoja vuosia sitten rakennetusta. Restauraattorit kunnostivat rakennuksen ulkonäön lisäksi myös sen sisustuksen ja halleja aikoinaan koristaneet freskot. Nyt museo on avoinna vierailijoille linnoituksen tiloissa. Siinä on teutoniseen ritarikuntaan liittyviä taideteoksia (panssari ja aseet). Näyttelyssä on suuri kokoelma meripihkaa.

Turistit kaikki alta maailmasta tulevat ryhmissä ja yksin tutustumaan Saksan ritarikunnan historiaan. Heidän Marienburgin linnaa koskevissa arvioissaan ihailevat aina niiden mestareiden työtä, jotka kirjaimellisesti rakensivat tämän ainutlaatuisen rakennuksen tiili tiili kerrallaan ja antoivat näin jälkeläisille mahdollisuuden koskea tuohon kaukaiseen historiaan. Linnoituksen entisöintityöt eivät pysähdy. Toisen maailmansodan aikana Pyhän Neitsyt Marian kirkossa ollut Neitsyt-veistos tuhoutui. Puolalaiset restauroijat ovat tehneet v altavasti työtä sen entisöimiseksi.