Saur-Mogila: historia, muistomerkki, kummu ja sijainti kartalla. Missä Saur-Mogila sijaitsee?

2024 Kirjoittaja: Harold Hamphrey | [email protected]. Viimeksi muokattu: 2023-12-17 10:13

Monien vuosisatojen ajan Saur-Mogilan kärrystä on välitetty legendoja, tarinoita, kansanlauluja ja balladeja. Tämä vanha hiljainen monumentti on nähnyt elinaikanaan monia iloisia ja surullisia tapahtumia. Kansan rohkeudesta ja rohkeudesta sekä kotimaansa viisaiden puolustajista kerrotaan kansanballadeissa. Tähän päivään mennessä ei tiedetä tarkalleen, mistä tämä nimi on peräisin. Jotkut tutkijat väittävät, että Saur on henkilön nimi, joka puolusti paikallisten asukkaiden etuja, mutta mikä on myös mahdollista, hän oli myös kasakka. Tämä Donetskin alueen alue joutui tataarien ryöstöjen kohteeksi, eikä se ollut onnekas toisen maailmansodan aikana. Nykyään Saur-Mogila on Ukrainan kulttuuri- ja historiallinen monumentti.

Kummun sijainti

Saur-Mogila on yksi Donetskin harjanteen korkeimmista kohdista, se sijaitsee Shakhterskyn alueella Donetskin alueella. Kukkulan korkeus merenpinnasta on noin 278 m. Ennen vanhaan sen huipulle varustettiin kasakkaposti, jonka jälkeen Mius-rintamaa linnoitettu. Muistomerkkikompleksi on jo rakennettu tännesuuren isänmaallisen sodan päätyttyä. Saur-Mogila-kukkula on jäänne Donetskin harjanteen kannusta. Se koostuu pääasiassa hiekkakivestä, paikoin on näkyvissä vuorikristalleja.

Saur-Mogila sijaitsee tasangolla, minkä vuoksi se näkyy jopa 40 metrin etäisyydeltä. Aurinkoisella säällä voit nähdä Azovinmeren kukkul alta, vaikka se on 90 km:n päässä. Tiedetään, että ihmiset asuivat nykyaikaisen Donetskin alueen alueella jo 2. vuosituhannella eKr., koska juuri tänä aikana Saur-Mohylan yläosa kaadettiin. Srubna-kulttuurin heimot tekivät noin 4 m korkean ja lähes 32 m halkaisij altaan kumon.

Kumpun nimi

Joidenkin lähteiden mukaan "saur" tai "savur" on turkkilaista alkuperää (sanasta "sauyr"), se on käännetty "steppikorkeudeksi pyöreällä yläosalla". Joukko tutkijoita on taipuvainen uskomaan, että kumpu on nimetty sarmatilaisten tai savromien heimon mukaan. Mutta kansantaide on säilyttänyt monia legendoja ja lauluja miehestä Saurasta. Hän oli kansan kostaja, kasakka, joka kuoli Krimin tataarien käsissä ja suojeli kansaansa orjuudesta.

Muinaiset ajat

Arkeologit kaivaivat hautakumpun ja löysivät hautauksen, joka on peräisin 2. vuosituhannelta eKr. eli Srubna-kulttuurin aikakausi. Kuka vain ei ollut näissä osissa. Sarmatialaiset, skyytit, kasaarit, hunnit, bulgarialaiset, kuunit, petenegit, mongolitataarit - kaikki nämä kansat asettuivat aikoinaan nykyaikaisen Donetskin alueen alueelle. Pitkään aikaankukaan ei asunut täällä. Loputtomien arojen hiljaisuuden rikkoivat toisinaan orjia ajavien rosvojen huudot, paimentolaumot, Chumat-kärryjen ja villieläinlaumojen narina. Koko tämän ajan Saur-Mogila seisoi koskemattomana. Siellä, missä muistomerkki nykyään sijaitsee, kasakat partioivat sinne ja he itse hallitsivat ympäröivät tilat. Siellä käytiin verisimmat taistelut ukrainalaisten ja tataarien välillä.

Saur-Mogila Suuren isänmaallisen sodan aikana

Kahden vuoden ajan kummua ympäröivä alue oli saksalaisten miehittämä. Siellä rakennettiin vuosina 1941–1943 Mius-rintaman ensimmäisen rivin puolustusrakenteet. Saur-Mogila itsessään oli erittäin strategisesti tärkeä saksalaisille. Sen huipulle perustui havaintopiste. Kukkulan rinteille saksalaiset sotilaat pystyttivät korsuja, bunkkereita, keloja, kaivoivat panssaroituja korkkeja tuliaseilla. Korkeuden puolustamiseen käytettiin kranaatit, liekinheittimet ja tykistökappaleet.

Neuvostoliiton joukot kohtasivat vaikeuksia - heidän piti hyökätä jyrkästä rinteestä, kun taas saksalaiset saattoivat käyttää loivaa, mikä tarkoittaa, että he saattoivat käyttää panssaroituja ajoneuvoja voimalla. Donetskin alueen Saur-Mohyla aloitettiin rynnätä 28. elokuuta 1943, punainen lippu nostettiin huipulle yöllä 29.-30. elokuuta, mutta lopulta venäläiset nousivat korkeuteen vasta 31. elokuuta. Valvontaan osallistuivat 96. kaartin kivääridivisioona, 295., 293., 291. kiväärirykmentit, 34. kaartin kivääridivisioona ja 127. divisioonan yksiköt. Kaikkialla läsnä olevat "Katyushat" ja "Ilsin" kansi tarjosivat korvaamatonta apua armeijalle. Korkeutta otettaessamonet arvokkaat, rohkeat sotilaat ja upseerit kuolivat, monet heistä saivat postuumisti käskyn.

Ensimmäinen monumentti

Jo sodan päätyttyä ensimmäinen muistomerkki ilmestyi Saur-Mogilaan. Se oli 6 metriä korkea kalkkikivipyramidi, jonka huippu oli punaisen tähden muotoinen. Monumentin ympärille varustettiin ketjulla reunustama lava, jonka kulmiin vihollisuuksien jälkeen lähtivät tykit. Siellä oli myös kaiverrus, jossa luetellaan upseerien ja sotilaiden nimet, jotka kuolivat korkeuden noustessa.

Toinen muistomerkki

Vuonna 1960 Donetskin alueen arkkitehtiliitto päätti julkaista kilpailun uuden monumentin suunnittelusta. 37 luovaa ryhmää kaikki alta RSFSR:stä teki ehdotuksensa, parhaan vaihtoehdon ehdotti Kiovan organisaatio. Ukrainalaisten arkkitehtien ansiosta se sai uuden, parannellun Saur-Mogilan muistomerkin. Muistomerkki rakennettiin kaivostyöläisten rahoilla, jotka antoivat päiväpalkkansa. Varoja keräsivät komsomolin jäsenet läheisistä Shahtjorskin, Torezin ja Snežnyin kaupungeista.

Muistomerkin avajaiset pidettiin syksyllä 1967. Yli 300 tuhatta ihmistä kokoontui kunnioittamaan kaatuneiden sotilaiden muistoa. Neuvostoarmeijan yksiköitä, julkisten järjestöjen edustajia ja veteraaneja tuli kaikki alta Neuvostoliitosta. Miltä Saur-Mogila näytti tuolloin? Valokuvia 60-luvulta on säilynyt tähän päivään asti. Yläosassa oli 36-metrinen teräsbetoniobeliski, joka oli vuorattu graniitilla. Sen sisälle järjestäjät järjestivät sotilaallisen loiston huoneenjohon kerättiin karttoja, sanomalehtiä, joissa oli sota-ajan julkaisuja, muotokuvia ja valokuvia korkeudenottoon osallistuneista. Myös ylempi näköalatasanne luotiin.

Obelikin juurelle asennettiin 9-metrinen veistos sotilasta, joka katsoi länteen ja puristi konekivääriä oikeassa kädessään. Soturilla on yllään viitta, jonka lattiat lepattavat tuulessa. Veistos on valurautaa, jonka läheisyydessä sytytettiin vuonna 1975 Ikuinen liekki. Obeliskiin pääsee kahdella tavalla. Yhden kujan rakensivat pioneerit eri puolilta Neuvostoliittoa ja toisen sankarikaupunkien edustajat. Komsomolin jäsenet istuttivat poppeleita ja vaahteroita kukkulalle johtavalle tielle. Vain ne, jotka kiipeävät leveitä portaita ylös, löytävät Saur-Mogilan kaikessa loistossaan.

Niiden kauheiden tapahtumien historia on säilytetty neljällä v altavalla vaakasuuntaisella taistelupylväällä. Jokainen niistä on omistettu tietyntyyppisille joukoille: tykistömiehille, jalkaväelle, ilmailulle, tankkimiehille. Kaikki korkeat reliefit, sävellykset ja kaiverrukset perustuvat tositapahtumiin. Pylonit eivät kuvaa kuvitteellisia hahmoja, vaan Neuvostoliiton armeijan sotilaita ja upseereita. Saur-Mogilan juurella on alempi näköalatasanne, jolta on upeat näkymät koko muistomerkkikompleksille. Siinä on sodan jälkeen säilyneitä tykistökappaleita, kuuluisat katyushat, tankit ja kranaatit. Kukkulan huipulla on helikopterikenttä.

Juhlat lähellä Saur-Mogilaa

Ehdottomasti kaikki Torezista ja Snezhnojesta tulleet vastapariset hääseremonian jälkeen menevät kukkulalle kiipeämäänhuipulle laske kukkia muistomerkin luo kunnioittaen näin kaatuneiden sotilaiden muistoa. Neuvostoaikana Saur-Mogilassa komsomolilippuja myönnettiin nuorille. Monumentin lähelle kokoontuu v altava määrä ihmisiä kahdesti vuodessa: Donbassin vapautuspäivänä (8. syyskuuta) ja Voitonpäivänä (9. toukokuuta). Valitettavasti rakennustyöt sekä joukkovierailut kummulla ovat vahingoittaneet merkittävästi sen ekosysteemiä. Jos aiemmin arot olivat höyhenruohon peitossa, nyt ne ovat rikkaruohojen peitossa.

Saur-hauta kansanperinteessä

Useita legendoja kukkulan alkuperästä on säilynyt tähän päivään asti. Suosituin on tarina kasakka Saurista eli Savkasta, joka oli penkereen huipulle varusteltu kasakkojen vartioaseman vartija. Soturit kaipasivat tataareja, eikä heillä ollut aikaa sytyttää tulta ajoissa. Surulliset vartijat sytyttivät tulen puoliksi ja vetäytyivät, mutta Saur ei päässyt ulos piirityksestä, josta hän maksoi hengellään. Itse pengerrys alkoi kasvaa sen jälkeen, joten palaavat kasakat näkivät veljensä kukkulan huipulla. Sinne he hautasivat hänet, ja lippillään he tekivät vielä suuremman huipun.

Ukrainalainen kansanperinne säilyttää myös legendan nuoresta, rohkeasta talonpojasta Saurasta. Pan pahoinpiteli morsiameaan, joten nuori mies meni metsään tullakseen ihmisten kostajaksi. Ensin hän kohteli rikoksentekijäänsä. Saur tappoi pannun ja sytytti kiinteistön tuleen, sitten hän ryösti kaikki rikkaat jakaen heidän omaisuutensa köyhille. Kun hän kuoli, sankari haudattiin kärryn huipulle.

Saur-Mogila on historiallinen monumenttiUkraina

Monien vuosisatojen ajan kuuluisa barrow pysyi valokeilassa. Vuosien varrella Saur-Mogila hankki uusia legendoja ja tapahtumia. Se löytyy helposti kart alta, pengerrys sijaitsee lähellä Saurovkan kylää, lähellä Shakhterskin kaupunkia. Nykyään muistomerkki sekä itse kumpu ovat lailla suojattuja. Legendaarinen Saur-Mohyla on julistettu antiikin muistomerkiksi ja Ukrainan kansan sankarilliseen aikakauteen.